Mitä nämä ihmiset tekevät metsässäni?

En ole vieläkään päässyt skannaamaan, niin mennään kameralaadulla:

 

En muuten ole kovin tykästynyt siihen, että saksalaiset pitävät koiriaan vapaana kaikkialla. Kyllä, pidän eläimistä ja myös koirista, mutta minusta koiran pitäminen vapaana kaupungilla, puistossa tai muualla, missä liikkuu paljon ihmisiä ja muita eläimiä, on yksinkertaisesti vastuutonta. Vaikka koira olisi kuinka tottelevainen, niin jos se esim. pelästyy tai lähtee seuraamaan vaistojaan, ei omistaja oikein voi pidätellä vapaana juoksevaa koiraa. Viimeksi pari päivää sitten vapaana oleva koira säikähti äänekästä pyörääni, kun tulin yllättäen mutkan takaa ja lähti muristen ja haukkuen seuraamaan minua ja yritti näykkiä rengasta ja kinttuani. Pelotti, että käy huonosti joko minulle tai koiralle, eikä omistaja voinut tehdä muuta kuin huutaa kauempaa. Samaten olen nähnyt liian monesti täällä, kuinka vapaaksi puistoon päästetty koira käy sorsien ja muiden villieläinten kimppuun. Arvostan yhä enemmän vastuullisia koiranomistajia koto-Suomessa, jotka pitävät dogensa hihnassa ihmisten ilmoilla.

Mutta se valittamisesta: katsokaa tätä lehtimetsää! (kuvat on otettu huhtikuun lopussa, nyt kesällä on vielä hieman vehreämpää)

Luonnonvaraisia muratteja!

Kaljamaatteja ja seksimaatteja

Terkkuja Bambergistä! Kuukausi Saksassa eloa takana ja täällä menee hyvin. Ja oho, sain jopa aikaiseksi piirtää jotain! Itse asiassa olisin piirtänyt jo aiemmin, mutta en onnistunut löytämään yhdestäkään liikkeestä Bambergistä A5-luonnosvihkoja (löytyi vain kirjoitusvihkoja tai A4-luonnosvihkoja), joten piti lopulta tilata luonnosvihko netistä. Nämä on kuvattu kameralla, sillä skanneria minulla ei ole ja muokkasin näitä blogikuntoon Prahan bussissa, mutta toivottavasti laatu ei kauheasti eroa.

 

(käsittääkseni tupakka-automaatit siis vaativat henkkarit ennen kuin maksun voi suorittaa, mutta en ole ihan satavarma asiasta, kun en niitä käytä. Wienissä niihin käy ainakin vain kotimainen kortti, joten vierasmaalaisella henkkarilla ne ei ehkä pelaa laisinkaan? Jos siis tupakoitte ja meinaatte Saksaan, niin älkää uskoko minua tässä asiassa :D)

 

Tupakka-automaatteja on tosiaan kadullakin, kuten mm. Wienissä. Toisessa Bambergin opiskelija-asuntolossa, joka on diakonien omistama, ei sentään ihan tällaisia paheellisuuksia suvaita: sieltä löytyy kyllä kalja- ja makeisautomaatti, mutta ei missään nimessä mitään kortsuja tai seksivälineitä :--D Voi pyhä tekopyhyys.

Tässä vielä hyvin kehnoja kännykkäkuvia asuntolani automaattispektaakkelista:

Limsa- ja kalja-automaatti sekä tupakka-automaatti opiskelija-asuntolan kellarissa.

Hämärästi näkyvä kortsu- ja seksileluautomaatti sekä tupakka-automaatti. (Saksankielisessä tekstissä lukee "minulla ei ole enää yhtään tupakkaa!").

Kortsu- ja seksivälineautomaatti kellarissa.

Valikoimaa eri sukupuolille.

Vuosi 2017

Muodikkaasti katsaus viime vuoteen. Pahoittelut kauheista tekstivyöryistä ja osin vähän liian henkilökohtaisesta ja kiusallisesta avautumisesta, loppuvuosi oli vähän rankka u_u Varsinkin tutut: älkää loukkaantuko, jos en ole jaksanut kertoa asioista, oon vaan huono puhumaan ja mun on apparently helpompi syytää vaikeat asiat blogiin kuin kertoa niistä kasvotusten tai puhelimitse.

 

Tarinan opetus ei ole, että jättäkää kurssit kesken, mutta emt, joskus on ihan fiksua priorisoida oma jaksaminen.

 

Kuuntelin niin kliseisiä erobiisejä, että Spotify alkoi suositella minulle soittolistaa nimeltään "Rakkaus on murhaa" :DD

Ihan selvennykseksi, että nämä merkinnät on tietysti piirretty minun näkökulmastani, koska kenenpä muun näkökulmasta minä niitä kertoisin. En siis yritä tällä mitenkään uhriutua, että yhyy, säälikää, kun toinen oli kakkapää ja jätti (tiedän kyllä, etten aina ollut itsekään maailman paras tyttöystävä), kunhan kuvaan omia fiiliksiä. Nykyään ollaan ihan ystävällisissä väleissä.

"Mummoni" lainausmerkeissä, koska oikeasti hän on edesmenneen setäni vaimo, mutta aina ollut minulle kuin mummo ja asuu vanhempieni naapurissa.

Katsokaa, kun osasin taas kertoa asiat lyhyesti (koin vain asialliseksi huomauttaa näin 31 luonnosvihkon sivua myöhemmin). Viime vuonna tapahtui vähän liikaa ja toivon, että vaihdosta huolimatta olisi vähän tasaisempaa. Mutta oon nyt ihan hyvillä mielin ja innoissani vuodesta 2018.

Kosovon reissu, elokuu 2017

Hei. Syksy on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Mittaamattoman suuri kiitos ystävilleni Chaskalle, Siljalle ja Antille, jotka ovat jaksaneet kerätä palaseni maasta ja yrittäneet koota niistä jälleen toimintakykyisen ihmisen. Olette korvaamattomia enkä voi ikinä kiittää tarpeeksi. Kiitos myös etätuelle Ingalle ja Ainolle. Mutta kyllä tämä tästä, elämä voittaa.

Piirsin nämä reissumerkinnät joskus elo-syyskuussa ja tarkoituksenani oli piirtää paljon lisää. Olosuhteiden vuoksi en kuitenkaan tule piirtämään tätä loppuun. Julkaisen sen nyt kuitenkin tällaisena pintaraapaisuna, koska enpä ole saanut mitään muutakaan aikaiseksi ja vaikka tuntuu kuin tämä matka olisi tapahtunut jossain toisessa elämässä, on myös mukavaa muistella kivoja aikoja.

Kartassani Kosovo on merkitty osaksi Serbiaa ja timanttitarra peittää Kosovon melkein kokonaan... :D Pieni mesta siis.

Ennen kuin tapasin Donin, joka siis on puoliksi kosovolainen, en tiennyt Kosovosta muuta kuin sen, että siellä oli sota joskus 90-luvulla ja siellä puhutaan kai albaniaa. En usko, että se on kovin monelle blogin lukijallekaan maailman tutuin paikka, joten lyhyesti: Kosovon virallisia kieliä ovat albania ja serbia, sen väkiluku on noin 1,8 miljoonaa ja valuutta euro. Sodasta puhumista ei tietenkään voi välttää, vaikkei se kaunis tarina olekaan. Jugoslavian hajottua Kosovo siirtyi Serbian vallan alle. Serbit kohtelivat kosovonalbaaneja todella huonosti (esimerkiksi kaikki valtion virat olivat serbien hallussa ja albaanit olivat toisen luokan kansalaisia, jotka eivät saaneet sairaanhoitoa, koulutusta tai töitä). Tästä syntyi aluksi väkivallaton vastarintaliike, mutta 1996 Kosovon vapautusarmeijan toimet johtivat sissisotaan, joka lopulta paisui Kosovon sodaksi. Sodan aikana Serbia hyökkäsi erityisen julmasti Kosovon siviilejä kohtaan (muun muassa joukkomurhaamalla kokonaisia kyliä), mikä sai länsimaat vaatimaan NATO:n väliintuloa. Lopulta NATO pommitti Serbiaa. 2006 Kosovon albaanihallitus ja Serbia pääsivät YK:n johdolla aloittamaan neuvottelut Kosovon asemasta. Martti Ahtisaari oli suurena tekijänä ajamassa Kosovon itsenäistymistä Serbiasta, mutta lopulta Serbia torjui sen. Kosovo julistautui kuitenkin itsenäiseksi yksipuolisella julistuksella helmikuussa 2008. Yli sata maata (myös Suomi) on tunnustanut itsenäisyyden, mutta Serbiasta käsin Kosovo nähdään yhä Serbian autonomisena alueena (tämän takia mm. Google ja Facebook sekoilivat välillä sen suhteen, missä valtiossa olin matkan aikana. Kun yritin laittaa Kosovossa sijaintia Facebookkiin, se saattoi ehdottaa samaan paikkaan merkintää Bogë, Serbia ja Bogë, Kosovo...). Nykyään Kosovossa on rauhallista, lukuunottamatta pohjoisosia, joissa asuu enemmän serbejä ja jossa on silloin tällöin yhteenottoja. Serbian ja Kosovon välit eivät kuitenkaan ole varsinaisesti hyvät: ulkoministeriö neuvoo esimerkiksi, ettei matkustajan kannata kulkea Kosovon läpi, jos mielii päästä Serbiaan, sillä tullivirkailijat saattavat piruuttaan olla päästämättä maahan.

 

 

Donin isä ja hänen perheensä asuvat siis maalla. Pejë on kuulemma kaupungin nimi taipumattomana, mutta lausutaan ja taipuu Peja (tai jotain sinne päin, albania on vaikeaa).

Vastoin yleistä harhaluuloa, vaikka Kosovon valtauskonto on islam, überuskovaisia lukuunottamatta naiset eivät pukeudu burkhaan tai peitä hiuksiaan hijabilla (taisin nähdä matkan aikana ainoastaan kaksi vanhempaa naista hijab päässä). Naiset pukeutuvat ihan normaalisti tai jopa paljastavasti (eli siten miten Suomessa pukeuduttaisiin ehkä baariin). Sukupuoliroolit ovat tosin Kosovossa valitettavan vanhanaikaiset: naiset menevät naimisiin ja jäävät kotiin lasten kanssa ja miehet elättävät perheen.

 

Oho, unohtui skannatessa muuttaa bitmapista grayscaleksi, niin tämä kuva on nyt sitten paskalaatuinen. En jaksa skannata uudestaan ainakaan nyt.

 

 

Lassin kommentti kavereideni keskeisessä WhatsApp-ryhmässä kukkovalitukseeni:

 

Opin sanomaan myös (uros)kissa ja (naaras)kissa! Osasin siis huudella pihalla kulkevalle kissalle sen äidinkielellä. Lisäksi osaan sanoa makkara, mikä on kerrassaan hyödyllinen taito kasvissyöjälle...

 

(Tuossa kuvassa ei oikeasti ole mitään nostalgiafiltteriä, vaan puhelinkamerani linssissä oli aurinkorasvaa enkä huomannut kuin paljon myöhemmin... :'D)

 Ilmeisesti kehittyvässä maassa etanaposti on turhaa luksusta. Donin äitipuolikin oli hyvin hämmentynyt siitä, miksi haluaisin lähettää vanhemmilleni postikortin, kun voisin vain laittaa kuvia WhatsAppissa... Olen kai sitten jumittunut menneelle vuosituhannelle, kun postikortit ovat minusta silti paljon kivempia, vaikka niitä joutuisikin vähän etsimään.

Tämän pidemmälle en jaksanut piirtää, anteeksi! Postaan silti muutamia kuvia paikkaamaan tilannetta:

Näkymä Pejassa Donin perheen (ja naapuriperheiden) mailta. Vuorilla sijaitsee Rugovan sola

Söpöjä mehiläispesiä vuoristossa! Ne on koristeltu Kosovon vaakunalla ja yhden vieressä on jopa pieni minareetti :D

Näkymää Bogëssa vuoristossa.

Vesiputous Pejassa vuoristossa.

... ja tässä karu totuus Kosovon kauniista luonnosta: ihmiset roskaavat ihan häikäilemättömästi :| Ymmärrän, että kun maa on ollut itsenäinen alle kymmenen vuotta, niin ympäristöasiat eivät ole ensimmäisenä mielessä, mutta toivon, että kosovolaiset voisivat ymmärtää ympäristönsä potentiaalin ja arvokkuuden ja luopuisivat tahallisesta roskaamisesta. Vika on kylläkin myös paljon korkeammalla kuin pelkissä tavallisissa kansalaisissa: Pristinassa (pääkaupungissa) roskikset kaduilla olivat esimerkiksi niin täynnä, ettei niihin yksinkertaisesti voinut heittää mitään ja harvapa jaksaa päivittäin kantaa roskia mukanaan.

Pejan keskustan sivukujia alkuillasta. Tuolla liikkui kauheasti kulkukoiria enkä ole ikinä ennen koiria pelännyt, mutta ne kyllä ahdistivat.

Pejan kaupungin keskustaa.

Pejan kauppakatu.

Pristinan Newborn-monumentti ja jokin Jugoslavian aikainen urheiluhalli. Olin vähän pettynyt, sillä odotin Newbornin näkemistä innoissani ja sitten N ja E -kirjaimet oli kaadettu x_x En tiedä oliko kyseessä tarkoituksellinen teko vai ilkivalta. Newborn pystytettiin symboloimaan Kosovon itsenästymistä 2008 ja alun perin siihen oli maalattu kaikki niiden maiden liput, jotka ovat tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Sen jälkeen se on tosin maalattu useamman kerran uusiksi.

Yhtäkkinen Bill Clinton-patsas Pristinan keskustassa. Se sijaitsi kadulla, jonka nimi on Bulevardi Bill Klinton (kyllä, K:lla kirjoitettuna).

Tippukiviluola Pristinan lähistöllä Lipjanissa! Olin niin innoissani tästä, en ole koskaan ennen käynyt tippukiviluolassa.

Tippukiviä katossa.

Joku hämärä tyyppi.