Blondit Japanissa, osa 1: Nagoya

TEIN SEN! Useita kuukausia myöhässä, mutta sain vihdoinkin kursittua ensimmäisen osan helmikuun Japanin seikkailuista kasaan. Hirveästi piti tietysti jättää pois, mutta yritän korvata sitä myös valokuvilla.

(Klikkaamalla suurenee.)

Piirsin yhteiskuvan alun perin lahjukseksi Ingalle, mutta sitten tajusin, että sitähän voi myös ovelasti käyttää esittelykuvana. Mangatyttöposet johtuu ihan vaan siitä, että Inga totesi, että meitä on juuri ihanteellinen määrä taikatyttöryhmään.

 

***

Kaikki oli ylisöpöä, yliäänekästä ja ylimakeaa! Tässä esimerkiksi kyltti metroasemalta, joka varoittaa juoksemasta portaissa:

 

Miksei Suomessakin voi olla söpöjä valistuskylttejä?

***

Vastapainoksi Hanhan ja Pauliina yöpyivät tietysti loppuviikosta hotellissa ja me punkattiin Ingalla. Japanissa hotellihuoneen saa jopa alle 20 eurolla yölle, jos kalenteri natsaa ja laadulla ei ole väliä (meille ei ollut, kunhan oli katto pään päällä). On ne halvatkin huoneet silti länsimaalaisella mittapuulla siistejä.

Luna vahtii eväitä. Tassussaan sillä on Katan ostama onnenkakka-koru. Kultaisen paskan huhutaan tuovan omistajalleen rikkauksia.

 

Seuraava on yksi harvoja pätkiä, jotka piirsin paikan päällä Japanissa:

 ***

 ***

 ***

Ihmettelen, jos kukaan ei ole kaatunut ja halkaissut kalloaan tuolla muoviradalla (kypäriä ei käytetty). Ite pelkäsin eniten nilkan nyrjähtämistä, koska luistelu oli juurikin niin sujuvaa, kuin muovisella levyllä liihottelun voisi kuvitella olevan. Mutta olipahan kokemus. Inga ja Hanhan kesyttivät lopulta muovijään, mutta tämä Pauliinan ottama kuva kiteyttää minun ja Katan luistelut:

***

 

Kaltaiseni pakanakin kävisi mielellään jumalanpalveluksissa, jos niitä voitaisiin pitää metikössä, siellä olisi kanoja ja rukoillessa tehtäisiin hassuja liikkeitä ja taputuksia.

Rukouksia.

Salakuvasin pappia ja papitarharjoittelijoita pyhätön kojussa. Tässä vaiheessa kiljuin Ingalle: "tulee vain mieleen Sailor Mars!"

 

***

 

Ei näistä kuvista tunnista itteään. Pettymys oli suuri, kun tämän jälkeen katsoi peiliin ja totesi, ettei mulla ookaan pingispallosilmiä, olemattomia kasvonpiirteitä ja hehkuvaa marmori-ihoa. Ja näkymättömiä kulmakarvoja.

Lopuksi vielä valokuvapläjäys asioista, joita en Nagoyasta ehtinyt piirtää.

Pelihalli:

Aina kun näen Time Crisiksen jossain, sitä pitää päästä pelaamaan.

 Tämän kuvan otti Hanhan.

Japanissa oli myös ihan hulluna Muumi-krääsää. Suurin osa ei tiennyt, että Suomi on Muumien (tai Angry Birdsin) koti, mutta lähikaupasta sai jopa Muumi-keittoa.

 Kuvan otti Hanhan.

 En kehdannut paljoa kuvailla kaupoissa, mutta kaikkea löytyi kirjatuesta figuureihin ja pehmoleluihin.

 Käytiin myös Nagoyan linnassa, joka on alkujaan rakennettu 1612. Toisessa maailmansodassa jenkit tosin pistivät sen paskaksi, joten se on rakennettu aika paljolti uudelleen.

 

Piirroshahmoja oli kaikkialla. Olisi tehnyt mieli ostaa meikkejä ihan vain siksi, että niissä oli niin nätit paketit.

Valtavat manga- ja kirjakaupat olivat parhautta.

Kuvaajana jälleen Hanhan.

Japanin kielen taidottomana en juurikaan nähnyt järkeväksi sijoittaa mangaan, mutta muutamia ostoksia piti tehdä. Nanan ykkösosan sai alle eurolla ja Mononoke Himen leffakirjan, jossa elokuva on esitetty kuvina, sai muutamalla eurolla (molemmat käytettyjä). Ginga Densetsu Weedin Orion -mangat sen sijaan olivat uusia ja kalliita, joten niitä raaskin hamstrata vain yhden.

Loppukevennys: 

perseilevä Hämähäkkimies nagoyalaisessa krääsäkaupassa.

"My spider ass is tingling".

TO BE CONTINUED.  

Seuraavassa episodissa: Fuji!