Daimoni

Vaihteeksi romantiikan sijaan kissajuttuja.

 

Casperilla on hassut kaksiväriset polkuanturat.

Kultainen kompassi on Universumin Tomu -trilogian ensimmäinen osa. Siitä on tehty myös suuren budjetin elokuva vuonna 2007, jossa näyttelivät mm. Nicole Kidman ja Daniel Craig, mutta vaikka se sai muun muassa erikoisefekteistään Oscarin ja myi ihan hyvin ulkomailla, se ei menestynyt kaupallisesti odotetusti Yhdysvalloissa ja täten jatko-osia ei tullut. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä elokuvastakin (ja erityisesti siitä, miten daimonit ja niiden muodonmuutokset oli toteutettu!). Kimble-juomapelissä täytyy juoda aina nopan osoittama lukumäärä hörppyjä. Jos tulee syödyksi, täytyy juoda tuplat. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Wine, Pokemon and some shooting

I drew this during my last Alaska week. I came back to Finland last week. It still doesn't feel quite real.

I don't know what happened after that. There were no windows facing the street and I really didn't feel like hanging around and watching.

Kohtaamiseni Alaskan poliisien kanssa

Tämä tapahtui siis 2015, kun olin vaihdossa Anchoragessa. Kestipä melkein vuosi piirtää tämä tapaus loppuun, joten siksi kynät, jälki ja tyyli vaihtuvat aika reippaasti matkan varrella. Osoitan myös jälleen loistavat tiivistämisen taitoni, sillä tämä sarjis venähti sitten 21 sivun pituiseksi.

Juu, vannoin kavereilleni etten ikinä kertoisi tästä kellekään, joten tietysti kailotin sen blogiin. Ensi viikon perjantaina lähden takaisin Alaskaan kahdeksi kuukaudeksi.

FailRail, osa 1: Italia

Syyskuun 1. päivä lensimme Ingan kanssa Roomaan, josta alkoi 25 päivän reilireissumme. Postaan reilimerkinnät osissa, sillä en ole vieläkään oppinut tiivistämisen jaloa taitoa. Tämäkin on pitkä ja sekava sepustus.

 

***

Kuten ehkä huomaatte, niin Inga teki tähän sivuun pari omaa lisäystään.

'

'

 ***

 Ingan näkemys:

 

***

Ylipäänsä kaikissa Euroopan kaupungeissa, jossa kävimme, vuffet kulkivat nätisti vapaina omistajiensa perässä.

Tunnelmakuva viimeisestä Rooma-illasta.

***

Firenze oli yksi suosikkejani koko reilillä, mutta piirsin sieltä vain tämän yhden sivun. Yritän paikata sitä muutamalla kuvalla:

Näkymä kaupungin keskustaan jonkin matkan päässä olevasta linnakkeesta kuvattuna. Huomatkaa Duomon katedraali, se oli mahtavan näköinen! Iski kauhea hinku pelata Assassin's Creed II uusiksi Firenzessä käppäilessä.

Ahdistava tilataideteos samaisessa linnakkeessa. Siellä oli kaikkialla tällaisia lojuvia ihmispatsaita.

Söpö portti.

Keskustassa oleva silta yöllä.

***

Sitten uskomattoman pitkä sepustus 30 tunnistamme Venetsiassa:

Hupsan, sen saaren nimi on muuten Giudecca eikä Giuderra. Piirsin tätä rautatieaseman portailla enkä älynnyt tarkistaa.

(Ihan vain huomautuksena, että Inga antoi luvan kertoa kaikesta.)

Olin hädässä siksi, että uloskirjautumisesta myöhästyessä hostelli voi veloittaa extraa, mutta eniten siksi, että me oltiin maksettu 4 euron aamiainen ETUKÄTEEN! Ei saa heittää hukkaan maksettua aamiaista.

Ei valitettavasti tajuttu vaihtaa yhteystietoja Texasin kanssa, joten en tiedä, miten hänen loppureissunsa sujui. Oltiin vähän huolissaan siitä, sillä se oli ensimmäisellä ulkomaan reissullaan ja muun muassa vetänyt ensimmäiset kännit muutamaa päivää ennen Venetsiaan tuloaan Saksassa. Jossa sielläkin jotkut randomit oli joutuneet raahaamaan sen majapaikkaansa. Toivottavasti hällä on kaikki hyvin.

Jokunen kuva Venetsiasta:

Inga yöllä meidän hostellisaaren laiturilla. Horisontissa siis pääsaari.

Krapulasta selvittyämme ehdimme viettää vielä päivän Venetsiassa, jonka jälkeen suuntasimme yöjunalla kohti Itävaltaa ja Wieniä, josta enemmän seuraavassa postauksessa. Venetsia oli kaunis, mutta näistä kuvista ei käy ilmi, kuinka jumalaton turistirysä se oli. Varsinkin keskustan vellovassa turistimassassa oli tuskallista yrittää edes kävellä. Myös vesibussit olivat päiväsaikaan aika klaustrofobinen kokemus, kun veneiden kannen alle pakkautui täyslastillinen ihmisiä.