Daimoni

Vaihteeksi romantiikan sijaan kissajuttuja.

 

Casperilla on hassut kaksiväriset polkuanturat.

Kultainen kompassi on Universumin Tomu -trilogian ensimmäinen osa. Siitä on tehty myös suuren budjetin elokuva vuonna 2007, jossa näyttelivät mm. Nicole Kidman ja Daniel Craig, mutta vaikka se sai muun muassa erikoisefekteistään Oscarin ja myi ihan hyvin ulkomailla, se ei menestynyt kaupallisesti odotetusti Yhdysvalloissa ja täten jatko-osia ei tullut. Henkilökohtaisesti tykkäsin kyllä elokuvastakin (ja erityisesti siitä, miten daimonit ja niiden muodonmuutokset oli toteutettu!). Kimble-juomapelissä täytyy juoda aina nopan osoittama lukumäärä hörppyjä. Jos tulee syödyksi, täytyy juoda tuplat. Oli kyllä ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Tällaisen välin jälkeen hävettää myöntää olevansa hengissä

 

Välillä olen miettinyt, onko tämän blogin pitämisessä edes mitään mieltä, kun aikaa päivittelyyn tuppaa olemaan niin harvoin. Mutta sitten toisaalta, nautin tästä harrastuksesta aina silloin harvoin, kun sen pariin ehtii uppoutua. Yritän silti muistaa, että tämä on nimenomaan harrastus, joten en tahtoisi ottaa tästä turhaa stressiä, kun arkielämässä sitä on jo tarpeeksi. Kiitos silti kaikille, jotka ootte jaksaneet pysyä linjoilla epäaktiivisuudestani huolimatta ;_; <3

Tervetuloa krääsälinnaani

... eli asuntopostaus. Tein muuten blogille nyt myös Facebook-sivun, johon laitan ilmoitukset kaikista uusista postauksista.

En tosiaan liene puoleentoista vuoteen ollut enää täysiblondi, sillä kyllästyin blondaamaan ja aloin kasvattaa omaa väriäni takaisin. Maantienväristä puolivaaleaa kuontaloa on kuitenkin todella rasittavaa värittää näihin merkintöihin, joten siksi vedän varmaan jatkossakin mutkat suoriksi ja väritän hiukseni yhä blondeiksi. Opinnäytetyö, viimeiset kurssit, satunnaiset työt ja erään pääsykoematskun pänttääminen ovat pitäneet minut burnoutin partaalla, joten en ole ehtinyt tehdä juuri mitään kivaa: en myöskään piirtää. Ennen ystävänpäivää olisi kuitenkin tarkoitus tehdä yksi kunnon merkintä. Tässä vaiheessa saatte kuvia krääsän ja turhan materian valtakunnastani, halusitte tai ette: (kuvia voi klikata isommiksi)

Minieteinen.

Näkymä eteisestä yhden huoneen kompaktiin valtakuntaani, oikealta sisäänkäynti kylppäriin.

Näkymä toisesta suunnasta.

Tavatkaa kissani Casper. Tuolini ovat yleensä Casperin nukkumapaikkoja, vaatetelineitä tai kirjojen säilytyspaikkoja.

Mikro vuodelta -93 on periytynyt meidän perheessä lapselta toiselle. Se toimii yhä, mutta aika laiskasti. Ysärimikro on myös sen verran iso, ettei se tällaisen uuden asunnon nykyaisille mikroille mitoitettuun hyllyyn mahtunut. Onneksi oli pöytätilaa.

Tuo Halloween-kukkapurkki on maailman mauttomin! Sitä myytiin tulilatvan kera Lidlissä muutamalla eurolla syksyllä. Olin tosi pahalla mielellä kauppaan mennessäni, mutta kun näin rivin noita rumiluksia heti sisään astuessani, räjähdin nauruun. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun katson sen typerää pärstää. Nimesin hänet Cotton Eye Joeksi. Brontosaurus-lelun sain hoidokiksi, koska insidevitsin mukaan Brontosaurus on sielueläimeni: isokokoinen kasvissyöjä, joka talloo tahtomattaan viattomia jalkoihinsa ja jota ei tieteen mukaan ole olemassa. Tosin alkuvuonna 2015 Brontosaurus tunnustettiin jälleen omaksi dinosauruslajikseen eikä Apatosauruksen alalajiksi. Huraa Bronto!

Isän tekemä hylly ja seinällä riippuvia kuvia.

Japanista ja Alaskasta raahaamaani Pokemon-krääsää! Vaporeon on suosikkipokemonini btw. Julisteen sain joululahjaksi, pidän siitä kovin.

Hyllyn päällä olevaan maailmankarttaan olen merkinnyt pienillä tarroilla paikat, joissa olen ollut vähintään yhden yön (en siis pysähdyspaikkoja esim. roadtripillä). Tässä näkyy niistä osa.

Tintti ja Kapteeni Haddock lähtivät mukaani Belgiasta reilillä. Pokemon-figut ovat lapsuuteni peruja.

Huone toiselta puolen. Xbox 360 ei ole omani, vaan sain sen lainaan opiskelukaveriltani. Uusin Tomb Raider julkaistiin nimittäin ajastetulla yksinoikeudella vain boxille ja vastikään pc:lle. Pleikkari-ihmiset saavat kuitenkin odottaa uutta Tombia vuoden loppuun asti ja se ei minulle TR-addiktina passannut. Onneksi sain siis boxin lainaan, niin tarvitsi ostaa vain itse peli.

Vaatekaapit keittiötä vastapäätä. Sen päällä majailevat psykoottisen näköiset pehmoleluni.

Tomb Raider-juliste ja muuta. Kortteja olen saanut tai haalinut reissuilta.

Erik Bruunin Saimaannorppaan isä taiteili kehykset, sillä juliste oli niin tyhmän mallinen, ettei siihen löytynyt kehyksiä mistään.

Sänky ja valtaistuimeni. Frozen-päiväpeitto minulla on siksi, että tarvitsin Alaskassa ylimääräisen viltin ja totesin, että jos tässä nyt kuitenkin täytyy viltti ostaa, niin kai sitä mieluummin tahtoo jotain jännempää kuin yksivärisen. Säkkituolin hankin tähän asuntoon muuttaessani, sillä jouduin luopumaan jo kovin puhkikuluneesta pikkusohvastani. Se on ainoa koskaan uutena ostamani huonekalu - muut ovat vanhemmilta perittyjä, kierrätyksestä tai isän tekemiä. Olen lapsesta lähtien halunnut säkkituolin, joten päätin lopulta olevani tarpeeksi aikuinen ostaakseni sellaisen palkkapäivänä.

Kellohylly, pikkulipasto ja peilin kehys ovat myöskin isän mestariteoksia.

Mangaa, Kreikan matkamuistoja ja pelejä.

Firefly-figuni kirjahyllyssä! Valitettavasti vastaavia figuja on tehty vain alkuperäisistä miehistön jäsenistä, eli ei esimerkiksi Inarasta, joka on lempihahmoni. Zoën figussa on sinänsä raivostuttava suunnitteluvirhe, että sen pää on saman kokoinen kuin mieshahmoilla, mutta sen vartalo on kapeampi - toisin sanoen figu ei pysy pystyssä, ellei sitä laita nojaamaan johonkin.

Lady Rainicorn roikkuu verhotangossani. Löysimme Marikan kanssa joululomalla kaksi vanhaa 50-luvun matkalaukkua vanhempien varastosta. Ne ovat kuuluneet joskus sedällemme, jota emme koskaan tavanneet ja isä lahjoitti ne meille. Koska Casper tykkäsi makoilla laukussa, päätin tehdä siitä kissalle pedin. Laukku oli vähän huonossa kunnossa, joten päällystin sisäkannen "vanhoilla" sanomalehtileikkeillä. Toisin sanoen otin parin päivän takaisia lehtiä ja liotin niitä kahvissa :--D Kavereihini on kyllä mennyt täydestä! Pupu ja tyyny ovat äidin tekemiä. ... Ja kuten arvata saattaa, Casper ei tietenkään enää suostu nukkumaan laukussa, kun se vartavasten sille pehmustettiin. Kissat.

Eteinen.

Kylppäri. Kaipaan edellisen asunnon kylpyammetta ;__;

Söpö alennusmyyntimatto.

Ja joudun sitten muuttamaan tästä kesän alussa pois. Argh.

Kuinka saada ihminen tykkäämään kissoista

Piirsin tämän merkinnän yli puolitoista vuotta sitten erillisille papereille (yleensä piirrän luonnoskirjaan) ja olen useat kerrat penkonut kaikki paperiröykkiöni läpi siinä toivossa, että löytäisin tämän sarjiksen ja voisin julkaista sen. Lopulta tulin siihen tulokseen, että paperin mokomat ovat varmaankin päätyneet paperiroskien sekaan ja olen kipannut ne ajasta ikuisuuteen. Mutta tänään pakkasin asuntoani muuttoa varten ja tämä sarjakuva putosi erään kirjan välistä! Se näkee siis lopulta päivänvalon.

Kissanmintun vaikutuksella kissoihin on toki eroa, mutta ainakin Casperin se tekee rakastavaksi.

Kissahuolia

Venähti vähän päivitysväli, sillä olin skannerin ulottumattomissa. Ensimmäinen sivu on piirretty huonolla lyikkärillä, joten se valitettavasti näkyy vähän kehnosti.

 

 Olin tosi iloinen tästä antikliimaksista, säikäytti lievästi.

Oon piirtänyt (vihdoinkin) puuttuvia Japani-merkintöjä, itte asiassa niin ahkerasti, että sain rasitusvamman oikeaan ranteeseen. Yritän tämän kuun aikana saada ainakin ensimmäisen osan matkaseikkailuista rykäistyä tänne esille.