perjantai 22. joulukuuta 2017

Kosovon reissu, elokuu 2017

Hei. Syksy on ollut suoraan sanottuna yhtä helvettiä. Mittaamattoman suuri kiitos ystävilleni Chaskalle, Siljalle ja Antille, jotka ovat jaksaneet kerätä palaseni maasta ja yrittäneet koota niistä jälleen toimintakykyisen ihmisen. Olette korvaamattomia enkä voi ikinä kiittää tarpeeksi. Kiitos myös etätuelle Ingalle ja Ainolle. Mutta kyllä tämä tästä, elämä voittaa.

Piirsin nämä reissumerkinnät joskus elo-syyskuussa ja tarkoituksenani oli piirtää paljon lisää. Olosuhteiden vuoksi en kuitenkaan tule piirtämään tätä loppuun. Julkaisen sen nyt kuitenkin tällaisena pintaraapaisuna, koska enpä ole saanut mitään muutakaan aikaiseksi ja vaikka tuntuu kuin tämä matka olisi tapahtunut jossain toisessa elämässä, on myös mukavaa muistella kivoja aikoja.

Kartassani Kosovo on merkitty osaksi Serbiaa ja timanttitarra peittää Kosovon melkein kokonaan... :D Pieni mesta siis.

Ennen kuin tapasin Donin, joka siis on puoliksi kosovolainen, en tiennyt Kosovosta muuta kuin sen, että siellä oli sota joskus 90-luvulla ja siellä puhutaan kai albaniaa. En usko, että se on kovin monelle blogin lukijallekaan maailman tutuin paikka, joten lyhyesti: Kosovon virallisia kieliä ovat albania ja serbia, sen väkiluku on noin 1,8 miljoonaa ja valuutta euro. Sodasta puhumista ei tietenkään voi välttää, vaikkei se kaunis tarina olekaan. Jugoslavian hajottua Kosovo siirtyi Serbian vallan alle. Serbit kohtelivat kosovonalbaaneja todella huonosti (esimerkiksi kaikki valtion virat olivat serbien hallussa ja albaanit olivat toisen luokan kansalaisia, jotka eivät saaneet sairaanhoitoa, koulutusta tai töitä). Tästä syntyi aluksi väkivallaton vastarintaliike, mutta 1996 Kosovon vapautusarmeijan toimet johtivat sissisotaan, joka lopulta paisui Kosovon sodaksi. Sodan aikana Serbia hyökkäsi erityisen julmasti Kosovon siviilejä kohtaan (muun muassa joukkomurhaamalla kokonaisia kyliä), mikä sai länsimaat vaatimaan NATO:n väliintuloa. Lopulta NATO pommitti Serbiaa. 2006 Kosovon albaanihallitus ja Serbia pääsivät YK:n johdolla aloittamaan neuvottelut Kosovon asemasta. Martti Ahtisaari oli suurena tekijänä ajamassa Kosovon itsenäistymistä Serbiasta, mutta lopulta Serbia torjui sen. Kosovo julistautui kuitenkin itsenäiseksi yksipuolisella julistuksella helmikuussa 2008. Yli sata maata (myös Suomi) on tunnustanut itsenäisyyden, mutta Serbiasta käsin Kosovo nähdään yhä Serbian autonomisena alueena (tämän takia mm. Google ja Facebook sekoilivat välillä sen suhteen, missä valtiossa olin matkan aikana. Kun yritin laittaa Kosovossa sijaintia Facebookkiin, se saattoi ehdottaa samaan paikkaan merkintää Bogë, Serbia ja Bogë, Kosovo...). Nykyään Kosovossa on rauhallista, lukuunottamatta pohjoisosia, joissa asuu enemmän serbejä ja jossa on silloin tällöin yhteenottoja. Serbian ja Kosovon välit eivät kuitenkaan ole varsinaisesti hyvät: ulkoministeriö neuvoo esimerkiksi, ettei matkustajan kannata kulkea Kosovon läpi, jos mielii päästä Serbiaan, sillä tullivirkailijat saattavat piruuttaan olla päästämättä maahan.




Donin isä ja hänen perheensä asuvat siis maalla. Pejë on kuulemma kaupungin nimi taipumattomana, mutta lausutaan ja taipuu Peja (tai jotain sinne päin, albania on vaikeaa).

Vastoin yleistä harhaluuloa, vaikka Kosovon valtauskonto on islam, überuskovaisia lukuunottamatta naiset eivät pukeudu burkhaan tai peitä hiuksiaan hijabilla (taisin nähdä matkan aikana ainoastaan kaksi vanhempaa naista hijab päässä). Naiset pukeutuvat ihan normaalisti tai jopa paljastavasti (eli siten miten Suomessa pukeuduttaisiin ehkä baariin). Sukupuoliroolit ovat tosin Kosovossa valitettavan vanhanaikaiset: naiset menevät naimisiin ja jäävät kotiin lasten kanssa ja miehet elättävät perheen.



Oho, unohtui skannatessa muuttaa bitmapista grayscaleksi, niin tämä kuva on nyt sitten paskalaatuinen. En jaksa skannata uudestaan ainakaan nyt.

Lassin kommentti kavereideni keskeisessä WhatsApp-ryhmässä kukkovalitukseeni:



Opin sanomaan myös (uros)kissa ja (naaras)kissa! Osasin siis huudella pihalla kulkevalle kissalle sen äidinkielellä. Lisäksi osaan sanoa makkara, mikä on kerrassaan hyödyllinen taito kasvissyöjälle...



(Tuossa kuvassa ei oikeasti ole mitään nostalgiafiltteriä, vaan puhelinkamerani linssissä oli aurinkorasvaa enkä huomannut kuin paljon myöhemmin... :'D)




 Ilmeisesti kehittyvässä maassa etanaposti on turhaa luksusta. Donin äitipuolikin oli hyvin hämmentynyt siitä, miksi haluaisin lähettää vanhemmilleni postikortin, kun voisin vain laittaa kuvia WhatsAppissa... Olen kai sitten jumittunut menneelle vuosituhannelle, kun postikortit ovat minusta silti paljon kivempia, vaikka niitä joutuisikin vähän etsimään.


Tämän pidemmälle en jaksanut piirtää, anteeksi! Postaan silti muutamia kuvia paikkaamaan tilannetta:

Näkymä Pejassa Donin perheen (ja naapuriperheiden) mailta. Vuorilla sijaitsee Rugovan sola

Söpöjä mehiläispesiä vuoristossa! Ne on koristeltu Kosovon vaakunalla ja yhden vieressä on jopa pieni minareetti :D

Näkymää Bogëssa vuoristossa.

Vesiputous Pejassa vuoristossa.

... ja tässä karu totuus Kosovon kauniista luonnosta: ihmiset roskaavat ihan häikäilemättömästi :| Ymmärrän, että kun maa on ollut itsenäinen alle kymmenen vuotta, niin ympäristöasiat eivät ole ensimmäisenä mielessä, mutta toivon, että kosovolaiset voisivat ymmärtää ympäristönsä potentiaalin ja arvokkuuden ja luopuisivat tahallisesta roskaamisesta. Vika on kylläkin myös paljon korkeammalla kuin pelkissä tavallisissa kansalaisissa: Pristinassa (pääkaupungissa) roskikset kaduilla olivat esimerkiksi niin täynnä, ettei niihin yksinkertaisesti voinut heittää mitään ja harvapa jaksaa päivittäin kantaa roskia mukanaan.

Pejan keskustan sivukujia alkuillasta. Tuolla liikkui kauheasti kulkukoiria enkä ole ikinä ennen koiria pelännyt, mutta ne kyllä ahdistivat.

Pejan kaupungin keskustaa.

Pejan kauppakatu.

Pristinan Newborn-monumentti ja jokin Jugoslavian aikainen urheiluhalli. Olin vähän pettynyt, sillä odotin Newbornin näkemistä innoissani ja sitten N ja E -kirjaimet oli kaadettu x_x En tiedä oliko kyseessä tarkoituksellinen teko vai ilkivalta. Newborn pystytettiin symboloimaan Kosovon itsenästymistä 2008 ja alun perin siihen oli maalattu kaikki niiden maiden liput, jotka ovat tunnustaneet Kosovon itsenäisyyden. Sen jälkeen se on tosin maalattu useamman kerran uusiksi.


Yhtäkkinen Bill Clinton-patsas Pristinan keskustassa. Se sijaitsi kadulla, jonka nimi on Bulevardi Bill Klinton (kyllä, K:lla kirjoitettuna).


Tippukiviluola Pristinan lähistöllä Lipjanissa! Olin niin innoissani tästä, en ole koskaan ennen käynyt tippukiviluolassa.

Tippukiviä katossa.

Joku hämärä tyyppi.



12 kommenttia:

  1. Kiitos uudesta postauksesta! Näitä on aina mukava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! ^^ Ja mukava kuulla, että jaksat vielä lukea, vaikka viime postauksesta on taas kulunut viitisen kuukautta :'D

      Poista
  2. Postikortit on parhautta! Tosin hämmentävästi mun Teneriffa-kortit ei saapuneet Suomeen kellekkään (5kpl), samaan aikaan samaan laatikkoon kaverin jättämä 1 kpl kyllä tuli perille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, kuinka karu kohtalo jos ne ovat vain hukkuneet matkalle, korttipoloiset! D: Yksi työkaveri kertoi myös, että se oli jossain Rodoksella antanut hotellihenkilökunnalle kortit postitettavaksi, mutta niitä ei ikinä saapunut perille. Tiedä sitten päätyivätkö ne ikinä oikeasti postin huomaan, mutta sinun tapauksesi on kyllä outo, jos kaverisi kortti kuitenkin löysi oikeaan osoitteeseen :0 Omat kortit ovat onneksi aina lopulta päätyneet perille, vaikka vähän jännitti erityisesti näiden Kosovo-korttien kanssa. Nekin saapuivat kyllä tosi oudosti, kun mummolleni vanhempien naapuriin kortti tuli viikkoa aikaisemmin kuin vanhempieni kortti :'D Hitaimmin tähän mennessä kortit ovat kulkeneet Italiasta.

      Poista
  3. Omg oon odottanut päivitystä kauan, mikset päivitä useammin aina niin mukavaa lueattavaa :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoos! Valitettavasti arkikiireet ei anna oikein periksi sille, että päivittäisin kauhean usein, kun yritän opiskella ja käydä töissä samaan aikaan :'D Välillä tulee myös kausioa, ettei innosta oikein piirrellä. Mutta kiva että jaksat lukea, vaikka oonkin tosi hidas päivittäjä :--D

      Poista
  4. Huh, muistan kun metsästettiin Japanissa postilaatikkoa ja niitä ei ollut missään - korttejakin löytyi lähinnä museoista. Sitten Osakassa etsittiin postitoimisto ja se oli jokin ihan pikkiriikkinen tönö syrjäkaduilla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, voi ei :D Postilaatikon metsästys ulkomailla on kyllä monesti ihan oma seikkailunsa. Mekin ostettiin Japanissa postikortit muistaakseni jostain taidetavaraliikkeestä. Postilaatikkoja en nähnyt missään myöskään, mutta kaverini Inga (joka oli Japanissa vaihdossa) tiesi missä Tokiossa oli postitoimisto, niin niiden korttien lähettäminen sujui lopulta aika kivuttomasti :D

      Poista
  5. Mahtavaa, kun päivitit taas! Näitä on aina niin mukava lukea, varsinkin tällaset päivitykset on hurjan mielenkiintosia. Itse en ole koskaan käynyt Ruotsia ja Tallinnan laivaa kauempana, niin näitä lukee ihan erilaisella innolla.

    Arki syö kyllä ihan sairaasti aikaa, en voisi kuvitellakaan käyväni vielä töissä, jos pitäisi opiskella. Onneksi on "vaan" työt, kun nekin jo syö kaiken jaksamisen ja ajan päivästä. :'D

    Kiitos postauksesta! n_n tulee aina tosi iloinen fiilis, kun näkee, että oot päivittäny kaikkien kiireidenkin keskellä.

    - sleepy

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ja kiva kuulla! :3 Noo, ei kannata vähätellä omaa matkustamista: matkustamisessa siisteintä onkin, ettei aina edes tarvi mennä kauas - jopa sieltä Ruotsista ja Tallinnasta voi löytää tosi jänniä juttuja. Ja argh, arki on kyllä järjetön aikasyöppö, tuntuu ettei oo ikinä aikaa tehdä mitään kivaa :'D Normaaliaikoina teen vain 1-2 työvuoroa viikossa, niin kyllä sitä jotenkin jaksaa, jos ei ole paljon tenttejä tai joku ruuhkainen sesonki töissä päällä. Jos kävisin koko ajan töissä, niin ei olisi kyllä mitään saumaa.

      Poista
  6. Ihanaa, että oot päivittäny pitkästä aikaa! Voin sanoa että mullakin menee kaikki ihan päin metsää (parisuhde yhtäkkiä sirpaleina, töissä on raskasta ja oparia pitäis vääntää) joten tsemppiä sinne naapurihelvettiin.

    Tän lukeminen piristi mua :D Oot tosi hauska kertoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaa, kiitos kovin! Kiva jos onnistui piristämään :3 Ja tsemppiä helvetistä selviytymiseen! Kuulostaa ihan liian tutulta :'D Pitää muistaa, että asiat helpottuu ehkä vielä joskus, vaikka sen muistaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty silloin, kun on paha tilanne päällä.

      Poista