Tällaisen välin jälkeen hävettää myöntää olevansa hengissä

 

Välillä olen miettinyt, onko tämän blogin pitämisessä edes mitään mieltä, kun aikaa päivittelyyn tuppaa olemaan niin harvoin. Mutta sitten toisaalta, nautin tästä harrastuksesta aina silloin harvoin, kun sen pariin ehtii uppoutua. Yritän silti muistaa, että tämä on nimenomaan harrastus, joten en tahtoisi ottaa tästä turhaa stressiä, kun arkielämässä sitä on jo tarpeeksi. Kiitos silti kaikille, jotka ootte jaksaneet pysyä linjoilla epäaktiivisuudestani huolimatta ;_; <3

Töitä ja unelmia

Vaikeinta on aina kotiinpaluu

Tuumin, että paras tapa vastata töötille ja muille, joita tänne on sattunut eksymään, on raapustaa pikainen sarjis kuulumisistani. Tiivistettynä: olen hengissä, olen taas Suomessa ja sopeutuminen on vähän vaikeaa, mutta nyt on taas hieman enemmän aikaa bloggailuun.

(Vaikka Alaskan luonto oli lumoava, ei ihmisasutuksista voinut sanoa samaa...)

Tästä ei pitänyt tulla näin masentavaa merkintää. Oon aika pitkälti kasassa ja iloinen, mutta kaipaan vain vähän liikaa takaisin.

Maisemaa Alaskasta väliltä Glennallen-Anchorage.

2013: Aikansa kutakin

 

Oikeastaan olin kirjoittanut 75 varsinaista juttua, jos seuraavalla viikolla ilmestynyt kolumni laskettaisiin mukaan. Huomaa, että töissä aivoni puuroutuvat oikeinkirjoituksen miettimisestä, sillä jumituin hyvin pitkäksi aikaa miettimään taipuuko se Torniota vai Tornioa. Ehkei sillä ole niin suurta väliä.

2013: Kusipää-aivot

2013: Sekalaista

 

***

 

***

2013: Työ

2013: Mordor

Työpaikka siis itessään oli kiva, paikkakunta vain ei.