torstai 4. helmikuuta 2016

Tervetuloa krääsälinnaani

... eli asuntopostaus. Tein muuten blogille nyt myös Facebook-sivun, johon laitan ilmoitukset kaikista uusista postauksista.



En tosiaan liene puoleentoista vuoteen ollut enää täysiblondi, sillä kyllästyin blondaamaan ja aloin kasvattaa omaa väriäni takaisin. Maantienväristä puolivaaleaa kuontaloa on kuitenkin todella rasittavaa värittää näihin merkintöihin, joten siksi vedän varmaan jatkossakin mutkat suoriksi ja väritän hiukseni yhä blondeiksi. Opinnäytetyö, viimeiset kurssit, satunnaiset työt ja erään pääsykoematskun pänttääminen ovat pitäneet minut burnoutin partaalla, joten en ole ehtinyt tehdä juuri mitään kivaa: en myöskään piirtää. Ennen ystävänpäivää olisi kuitenkin tarkoitus tehdä yksi kunnon merkintä. Tässä vaiheessa saatte kuvia krääsän ja turhan materian valtakunnastani, halusitte tai ette: (kuvia voi klikata isommiksi)

Minieteinen.
Näkymä eteisestä yhden huoneen kompaktiin valtakuntaani, oikealta sisäänkäynti kylppäriin.
Näkymä toisesta suunnasta.
Tavatkaa kissani Casper. Tuolini ovat yleensä Casperin nukkumapaikkoja, vaatetelineitä tai kirjojen säilytyspaikkoja.

Mikro vuodelta -93 on periytynyt meidän perheessä lapselta toiselle. Se toimii yhä, mutta aika laiskasti. Ysärimikro on myös sen verran iso, ettei se tällaisen uuden asunnon nykyaisille mikroille mitoitettuun hyllyyn mahtunut. Onneksi oli pöytätilaa.
Tuo Halloween-kukkapurkki on maailman mauttomin! Sitä myytiin tulilatvan kera Lidlissä muutamalla eurolla syksyllä. Olin tosi pahalla mielellä kauppaan mennessäni, mutta kun näin rivin noita rumiluksia heti sisään astuessani, räjähdin nauruun. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun katson sen typerää pärstää. Nimesin hänet Cotton Eye Joeksi. Brontosaurus-lelun sain hoidokiksi, koska insidevitsin mukaan Brontosaurus on sielueläimeni: isokokoinen kasvissyöjä, joka talloo tahtomattaan viattomia jalkoihinsa ja jota ei tieteen mukaan ole olemassa. Tosin alkuvuonna 2015 Brontosaurus tunnustettiin jälleen omaksi dinosauruslajikseen eikä Apatosauruksen alalajiksi. Huraa Bronto!

Isän tekemä hylly ja seinällä riippuvia kuvia.
Japanista ja Alaskasta raahaamaani Pokemon-krääsää! Vaporeon on suosikkipokemonini btw. Julisteen sain joululahjaksi, pidän siitä kovin.
Hyllyn päällä olevaan maailmankarttaan olen merkinnyt pienillä tarroilla paikat, joissa olen ollut vähintään yhden yön (en siis pysähdyspaikkoja esim. roadtripillä). Tässä näkyy niistä osa.

Tintti ja Kapteeni Haddock lähtivät mukaani Belgiasta reilillä. Pokemon-figut ovat lapsuuteni peruja.


Huone toiselta puolen. Xbox 360 ei ole omani, vaan sain sen lainaan opiskelukaveriltani. Uusin Tomb Raider julkaistiin nimittäin ajastetulla yksinoikeudella vain boxille ja vastikään pc:lle. Pleikkari-ihmiset saavat kuitenkin odottaa uutta Tombia vuoden loppuun asti ja se ei minulle TR-addiktina passannut. Onneksi sain siis boxin lainaan, niin tarvitsi ostaa vain itse peli.
Vaatekaapit keittiötä vastapäätä. Sen päällä majailevat psykoottisen näköiset pehmoleluni.
Tomb Raider-juliste ja muuta. Kortteja olen saanut tai haalinut reissuilta.


Erik Bruunin Saimaannorppaan isä taiteili kehykset, sillä juliste oli niin tyhmän mallinen, ettei siihen löytynyt kehyksiä mistään.

Sänky ja valtaistuimeni. Frozen-päiväpeitto minulla on siksi, että tarvitsin Alaskassa ylimääräisen viltin ja totesin, että jos tässä nyt kuitenkin täytyy viltti ostaa, niin kai sitä mieluummin tahtoo jotain jännempää kuin yksivärisen. Säkkituolin hankin tähän asuntoon muuttaessani, sillä jouduin luopumaan jo kovin puhkikuluneesta pikkusohvastani. Se on ainoa koskaan uutena ostamani huonekalu - muut ovat vanhemmilta perittyjä, kierrätyksestä tai isän tekemiä. Olen lapsesta lähtien halunnut säkkituolin, joten päätin lopulta olevani tarpeeksi aikuinen ostaakseni sellaisen palkkapäivänä.
Kellohylly, pikkulipasto ja peilin kehys ovat myöskin isän mestariteoksia.
Mangaa, Kreikan matkamuistoja ja pelejä.



Firefly-figuni kirjahyllyssä! Valitettavasti vastaavia figuja on tehty vain alkuperäisistä miehistön jäsenistä, eli ei esimerkiksi Inarasta, joka on lempihahmoni. Zoën figussa on sinänsä raivostuttava suunnitteluvirhe, että sen pää on saman kokoinen kuin mieshahmoilla, mutta sen vartalo on kapeampi - toisin sanoen figu ei pysy pystyssä, ellei sitä laita nojaamaan johonkin.



Lady Rainicorn roikkuu verhotangossani. Löysimme Marikan kanssa joululomalla kaksi vanhaa 50-luvun matkalaukkua vanhempien varastosta. Ne ovat kuuluneet joskus sedällemme, jota emme koskaan tavanneet ja isä lahjoitti ne meille. Koska Casper tykkäsi makoilla laukussa, päätin tehdä siitä kissalle pedin. Laukku oli vähän huonossa kunnossa, joten päällystin sisäkannen "vanhoilla" sanomalehtileikkeillä. Toisin sanoen otin parin päivän takaisia lehtiä ja liotin niitä kahvissa :--D Kavereihini on kyllä mennyt täydestä! Pupu ja tyyny ovat äidin tekemiä. ... Ja kuten arvata saattaa, Casper ei tietenkään enää suostu nukkumaan laukussa, kun se vartavasten sille pehmustettiin. Kissat.
Eteinen.


Kylppäri. Kaipaan edellisen asunnon kylpyammetta ;__;
Söpö alennusmyyntimatto.
Ja joudun sitten muuttamaan tästä kesän alussa pois. Argh.

4 kommenttia:

  1. Oho en tienny, että nykyään on tuommosia säkkituoleja! :D Ihmettelin eka sun piirrosta, mutta kuvasta näky, että siinä tosiaan on selkänoja?! Toi on varmaan mukavampi entä semmoset lössöt muodottomat pussit jotka meillä oli :D

    VastaaPoista
  2. Joo siis en itekään tiennyt, että säkkituoleissa on selkänojia! Lähdin äidin kanssa säkkituolin ostopäätöksen tehtyäni koluamaan huonekaluliikkeitä ja ajattelin etsiväni sellaista perinteistä lössöpussia. Ekasta löysin hämmentävän selkänojallisen säkkituolin, mutta se oli muuten ihan tyhmä (siinä ei voinut yhtään lösötä!), niin en huolinut. Lopulta tuo löytyi Iskusta ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Tuo selkänoja on ihan mahtava, kun se muotoutuu jokaisen istujan mukaan :--D Siinä voi sekä lojua että istua vähän paremmin, tykkään kauheasti.

    VastaaPoista
  3. Tuntuu oudolta katsoa näitä kuvia koska asuin 2009 vielä täsmälleen samanlaisessa kämpässä :) Sisustus tietenkin oli eri :D Vähän epäilen että on mun entinen kämppä ainakin sen perusteella että on ekassa kerroksessa ja verhot pitää olla koko ajan kiinni :D Oli paras kämppä ikinä.. Ikävöin vieläkin :p Kiitos nostalgiapierusta!

    -Margit

    VastaaPoista
  4. Eikä, vähän kiva yhteensattuma :D Hyvinkin mahdollista, että on sama kämppä, tosin näitä samoja taitaa olla yhteensä kahdeksassa viereisessä talossa. Tykkään kyllä tästä kovin, ainoa miinuspuoli on tosiaan tämä ensimmäinen kerros. Ennen asuin neljännessä kerroksessa, niin sai ihan huoletta pitää aina verhoja auki. Menee vielä kävelytie tuossa ikkunan alla. Oispa ees sädekaihtimet.

    VastaaPoista