maanantai 15. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Muodikkaasti katsaus viime vuoteen. Pahoittelut kauheista tekstivyöryistä ja osin vähän liian henkilökohtaisesta ja kiusallisesta avautumisesta, loppuvuosi oli vähän rankka u_u Varsinkin tutut: älkää loukkaantuko, jos en ole jaksanut kertoa asioista, oon vaan huono puhumaan ja mun on apparently helpompi syytää vaikeat asiat blogiin kuin kertoa niistä kasvotusten tai puhelimitse.











Tarinan opetus ei ole, että jättäkää kurssit kesken, mutta emt, joskus on ihan fiksua priorisoida oma jaksaminen.














Kuuntelin niin kliseisiä erobiisejä, että Spotify alkoi suositella minulle soittolistaa nimeltään "Rakkaus on murhaa" :DD

Ihan selvennykseksi, että nämä merkinnät on tietysti piirretty minun näkökulmastani, koska kenenpä muun näkökulmasta minä niitä kertoisin. En siis yritä tällä mitenkään uhriutua, että yhyy, säälikää, kun toinen oli kakkapää ja jätti (tiedän kyllä, etten aina ollut itsekään maailman paras tyttöystävä), kunhan kuvaan omia fiiliksiä. Nykyään ollaan ihan ystävällisissä väleissä.





"Mummoni" lainausmerkeissä, koska oikeasti hän on edesmenneen setäni vaimo, mutta aina ollut minulle kuin mummo ja asuu vanhempieni naapurissa.


Katsokaa, kun osasin taas kertoa asiat lyhyesti (koin vain asialliseksi huomauttaa näin 31 luonnosvihkon sivua myöhemmin). Viime vuonna tapahtui vähän liikaa ja toivon, että vaihdosta huolimatta olisi vähän tasaisempaa. Mutta oon nyt ihan hyvillä mielin ja innoissani vuodesta 2018.


10 kommenttia:

  1. Ihanaa kun päivitit tätä sarjisblogia taas! Tätä on mukavaa lukea ja harmi ettei viime vuotesi ollut sitä parasta. Tässä vuodessa tovio eläköön.

    PS. Ihanat pallolehmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis toivo eläköön. Ei hemmetti.

      Poista
    2. Kiitos! :3 Lämmittää mieltä kuulla ja tosiaan toivottavasti tämä vuosi kohtelee vähän paremmin itse kutakin. Hahaa, lehmiä on niin kiva piirtää hassuiksi palluroiksi :D

      Poista
  2. Aloin melkein itkeä, kun luin tätä postausta, koska kävin syksyllä läpi aika samankaltaisen elämänvaiheen (rankka syksy + ero) kuin sinä. Hyvä, että lähdit hakemaan apua! Ei kannata vähätellä avuntarvetta; toiset ihmiset ovat herkempiä kuin toiset, eikä omia kokemuksia siis kannata vertailla toisten ongelmiin. Lähetän paljon etähaleja ja onnea vaihtoon! <3
    t. Anonyymi lukija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, tosi surkeaa :/ Kiitos etähaleista ja lähetän samanlaisia sulle! <3 Niin kauhea klisee kuin se onkin, niin erosta toipuu vain ajan kanssa (siinä on ihan syynsä, että se on klisee, koska se pitää paikkansa). Riippuu tietysti vähän ihmisestä mikä nopeuttaa prosessia ja mikä ei, mutta niin noloa kuin se onkin, sain paljon apua siitä, että googlettelin ohjeita tyyliin "how to mend a broken heart" :DD Kavereitani huvitti, kun luin jostain Wikihowsta ohjeita siihen, kuinka kampaajalla käynti ja muu hömppä voi helpottaa erosta toipumista, mut periaatteeni on, että jos en tiedä jotain, asioista pitää ottaa selvää :--D

      Poista
  3. Ihana, että olet saanut apua. Ja onnea vaihtopaikasta! Sulle vaihtarielämä taitaa olla aika tuttua pullaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos~~ :3 Joo, onneksi ei jännitä nyt ihan niin paljon kuin kolme vuotta sitten Alaskaan lähtö, mutta jännittää kyllä silti! Ja nyt jännitän kyllä erityisesti sitä, miten pärjään maassa, jossa äidinkielenä ei puhuta englantia, jota puhun sujuvasti :'D Oon kirjoittanut lyhyen saksan lukiossa, mutta sen jälkeen oli monen vuoden tauko ja yliopistolla oon käynyt vain pari kurssia. Vähän väliä oon harmitellut aika pahasti saksan kieleni rajoittuneisuutta, mutta yritän orientoitua katsomalla saksalaisia leffoja/sarjoja Netflixistä saksasubeilla. Onneksi kurssit on yliopistossa sentään englanniksi, niin pitää toivoa että sitä pärjää. Ja parhaiten kai se kieli kehittyy omassa ympäristössään.

      Poista
  4. Ei samperi miten pieni maailma. Katsoin jo piirroksesta, että onkohan kyseessä Atte, kunnes luin puhekuplan ja sen jälkeen loput tekstit (Äänekosken kohdalla olin jo 100% varma, että oikeassa Atessa mennään). Haha, hassu sattuma.
    ... ei siis mitään sen kummempaa, pieniä iloja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, oot jo toinen ihminen, joka tunnistaa Aten nimenomaan tästä merkinnästä! :DD Olen hyvin hämmentynyt, miksi kaikki tietää Aten. (Oon ite tuntenut Aten 7-vuotiaasta lähtien).

      Poista
    2. Siitä on syytettävä (tai kiitettävä) Laraa. Tulivat Jyväskylään Tsukiain kirppikselle vuosi sitten ja siitä sitten tutustuttiin. Käytiin sitten myöhemmin porukalla käräyttelemässä karvoja (siitä on video Laran blogissa, mutta en myönnä esiintyväni siinä). Mutta ehdottomasti Atte kannattaa tuntea, mukava mies (:

      Poista