torstai 16. huhtikuuta 2015

Angstipostia Alaskasta

Mietin hetken, kehtaanko näin angstista sössötystä edes tänne survoa, mutta olkoon tämä tapa kertoa, että hei, oon hengissä ja onnellinen. Näyttääpä aika reippaasti siltä, että tuun tekemään Alaska-merkinnät aikamoisella viiveellä, sillä en yksinkertaisesti oikein malta tai ehdi piirtää niin paljon kuin haluaisin. Opinnot ja ihmiset syö paljon enemmän aikaa kuin etukäteen odotin. Olin liikuttunut, kun huomasin, että täällä käy yhä uskollisia lukijoita kurkkimassa, vaikka oon ollut maailman saamattomin päivittelyn suhteen, kiitos siitä! ;_; Toivottavasti tekstistä saa selvää, sillä osa on tehty kehnolla mustekynällä ja hopussa:





 





 
Okei, olipa dramaattisesti ilmaistu, "enää koskaan". Sanotaanko nyt vain, että syksy oli kenkkua aikaa ja oli vaikeaa olla positiivinen.

 
Kolme kuukautta takana, enää yksi jäljellä. En oo vielä valmis! Tuntuu, että tavallaan oon ollut täällä tosi vähän aikaa, mutta toisaalta moni asia on ehtinyt muuttua. Ja selvennyksenä: en tarkoita, etten arvostaisi perhettäni ja kavereitani koto-Suomessa - yleisesti ottaen uusi ympäristö on vaan tehnyt mulle hyvää. Erosin muuten myös Tuukasta tammikuussa, en oikein osannut ilmaista asiaa sarjiksena.

Lisäksi pari fiilistelykuvaa:

Oon yhä niin rakastunut näihin vuoriin <3__<3 Kuva Anchoragesta, kaupungin ulkopuolelta.
Meiän takapihalla chillaili yhtenä aamuna aika swag hirvi. Se ihan selvästi posetti, kun menin kuvaamaan sitä. Ilmeisesti tämä on ylivuotinen yksilö, johon oon törmännyt yliopiston kampuksella jo kolmesti viime aikoina. Edellisenä päivänä se hiippaili meiän asuntolan edessä, kun tultiin illalla baarista kotia. Alan epäillä, että sillä on jokin kiero suunnitelma.
Anchorage vuorilta käsin. Keskusta korkeine rakennuksineen tuntuu aina niin suurelta, mutta kaukaa katsottuna se on niin pieni.

9 kommenttia:

  1. Tää päivitys teki mun päivän :3 En muuta oikein osaa kommentoida mitä ei oltais jo mahollisesti puitu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka kivaa tehdä päiväsi :--D Mhaha, kuulostan ihan Google translatorilta.

      Poista
  2. Olen iloinen ja surullinen sinun puolesta yhtäaikaa kun luen tätä :O Kumpa saisit jatkaa onnellista alaskaelämää, mutta olen toisaalta niin itsekäs että tarvitsen sinua suomessa >:) ja kivaa kun teit päivityksen pitkästä aikaa! :D - Marika

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on täydellinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin! Oon tosi tykästynyt Alaska-eloon, mutta mulla on ikävä tiettyjä ihmisiä ja suomalaista ruisleipää. Joten ratkaisu on, että kun valmistut pullanpyörittelykoulusta, muutat minun kanssa Alaskaan ja perustat suomalaisen leipomon. Täten saan pitää Alaskan, ruisleivän ja Marikan :3 Perfectooo.

      Pitkän etsinnän jälkeen onnistuin löytämään täältä "ruisleipää", mutta ei se kyllä maistunut yhtään suomalaiselta ruisleivältä. Ei edes venäläiseltä. Oikeastaan se ei maistunut oikein miltään. Typerät jenkit ja mauttomat rye breadit.

      Poista
  3. Ihana how you doin'-hirvi! <3

    Vähän samat fiilikset mitä Marika tuossa sanoi, tuli iloinen ja surullinen olo sun puolesta! Ihan mahtavaa että oot viihtynyt siellä ja se on ehkä hyvä merkki vaan että ei oo ehtinyt päivitellä blogia - ainakin on tekemistä! Kiva kuitenki ku päivittelit. :) Ota kaikki irti viimesestä kuukaudesta!

    tv. Biiru-Kata joka ei jaksa kirjautua mihinkään koulussa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Biiru-Kata! <3 Ihanaa kuulla sinusta! Hahaa, hirvet ovat täällä pelottavan tuttavallisia :--D

      Aika epätoivoisella vimmalla yritän nauttia näistä viimeisistä viikoista! Koulua on jäljellä enää vajaa kaksi viikkoa, jonka jälkeen täytyy muuttaa pois asuntolasta ja sitten vanhempani tulevat Alaskaan ja matkustetaan ympäriinsä seuraavat pari viikkoa. Ihan pehmeä lasku kohti Suomea siis, mutta oon vain jo etukäteen käsittämättömän surullinen. Toisaalta ainahan täällä voi tulla käymään.

      Poista
  4. MIten loistelias idea! Kilpailuakaan ei luulisi olevan suomalaisella leivontapuodillani! >:D Pullanpyörityskoulua on enää puolitoistavuotta jäljellä, olen jo käytännössä siellä :D Yattaaaaaaaaa! -Marika

    VastaaPoista
  5. Vaihto-opiskelu on kyllä aikamoinen kokemus, niin hyvässä kuin pahassa. Sulla on kuitenkin selvästi ollut kivaa siellä, joten ehkä tässä tapauksessa niitä hyviä juttuja on enemmän! Ja vaikka kotiinpaluu tuntuu nyt ikävältä, niin osaat varmasti katsoa kotimaata ihan eri tavalla kun olet ollut vähän aikaa poissa. Siihen menee hetki, mutta ihminen onneksi sopeutuu aika nopeasti, joten etköhän kotiudu lopulta takaisin Suomeenkin :D Mutta pidä hauskaa nyt vielä nämä viime hetket!

    (Swag-hirvet on ihania 8D)

    VastaaPoista
  6. AA OLETKO ELOSSA t. huolestunut blogistalkkeri

    VastaaPoista