perjantai 22. heinäkuuta 2016

We're not in Kansas anymore

Päätin huvin vuoksi jatkaa Kohtaamiseni Alaskan poliisien kanssa -merkinnän linjaa ja kuvittaa siinä esiintyvät kaverini jatkossakin elukoina :--D Bear with me.













8 kommenttia:

  1. Päivän piristys on Annikan päivitys!

    VastaaPoista
  2. Suomen pikkukaupunkeihin tottuneena tuntuu kamalan absurdilta että miehet OIKEASTI huutelee ohimeneville naisille muutenkin kuin humalassa (ja ei, sanallinen ahdistelu ei ole IKINÄ hyväksyttävää, oli huutelija sitten humalassa tai ei). Oletko itse joutunut tuollaisiin tilanteisiin? Itse kannan turvasumutetta myös mukana yksin liikkuessa - koskaan kun ei voi tietää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkukaupungissa suurimman osan elämästäni eläneenä minunkin on ollut tosi hankala tajuta, että kukaan huutelisi ohimeneville naisille selvin päin (vaikka ei se tosiaan humalassakaan hyväksyttävää ole, mutta valitettavasti sitä tapahtuu). Suomessa oon esimerkiksi Kallion öissä törmännyt kännisiin huutelijoihin ja muutamiin lääppijöihin ja Oulussakin joskus, mutta eivät ne ole ikinä olleet tilanteita, joissa olisin varsinaisesti ollut peloissani turvallisuuteni vuoksi - lähinnä se on ollut ärsyttävää. Täällä Alaskassa taas oon oikeasti huomannut nyt itsekin, että yksin liikkuvana vaaleana naisena ilmeisesti erotun jonkin verran katukuvasta ja täten oon saanut perääni huutelijoita ja ihmeellisiä lähestyjiä ja se on ollut paikoin todella ahdistavaa ja pelottavaa. Lähinnä se on huutelua ohimenevistä autoista, mutta jonkin verran oon nyt myös saanut huomata, että sekavan oloisia miehiä tulee usein pörräämään ympärille, kun odottelen liikennevaloissa. En oikein tiedä miten niihin pitäisi reagoida, joten oon vaan pyöräillyt pois (pyörä on kyllä vähintään yhtä kätevä kuin pippurisumute!). Pidin Benin suhtautumista minun turvallisuuteen aluksi liioitteluna, mutta esimerkiksi jos me mennään pyydystämään Pokemoneja kaupungille, niin heti jos jään vähän kauemmas Benistä, niin joku sankari kokee asiakseen tulla lähestymään. Viimeksi näin kävi pari päivää sitten ihan kaupungin keskustassa, jossa oli paljon muitakin ihmisiä ja joku tyyppi huuteli mulle ja tunki liian lähelle ja yritin vaan ignorata sitä, mutta se lopetti vasta kun Ben tuli paikalle. Ja sittenkin se pyysi anteeksi BENILTÄ! "Sorry didn't know that was your girlfriend!". Tuntuisi loogisemmalta pyytää anteeksi ahdistelun kohteelta x__x Minusta tuntuu oikeasti välillä, että oon matkustanut johonkin menneeseen aikaan, jossa naiset ei voi liikkua ilman miestä, koska yksin liikkuva nainen on joku, jota saa automaattisesti lähestyä. Kyseessä ei siis ole mikään tavallinen flirttailuyritys, vaan sellaista alentavaa ja ahdistavaa huutelua ja iholle tunkemista. Ja nämä ovat siis kaikki tapahtuneet keskellä kirkasta päivää - pimeän aikaan me ei aina uskalleta kävellä täällä edes kahdestaan Benin kanssa, koska naapurustossa liikkuu sen verran creepyjä tyyppejä aseiden kanssa. Oon kyllä visusti pitänyt sumutetta mukana, mutta onneksi sille ei ole sentään ollut käyttöä.

      Poista
    2. Jaiks :S Satunnainen lukija tässä hei. Kyllä tässä taas huomaa miten pienessä kuplassa elää, kun asustelee vaan jossain Turun siisteissä kaupunginosissa. Kun saa rauhassa kävellä aamusta iltaan. Joku kerta iltalenkillä (kesällä saattaa olla melkein keskiyölläkin), osasin sentään havahtua ajattelemaan, ettei kaikkialla varmaan ole niin itsestään selvää, että nainen saa/voi liikkua öisiä katuja (tosin missään ei näkynyt ristin sielua) tuntematta oloaan turvattomaksi. Helsinkiin eksyessäni en myöskään "osaa" ignorata minulle puhumaan tulevia, vaikka olisivatkin "hörhöjä". Jotenkin pitäisi vissiin opetella joku "resting bitch-face", koska tunnun olevan sellainen majakka kaikille laitapuolenkulkijoille "TUOLLE menen kertomaan elämäntarinani" :P T. Se maalaisserkku :D

      Poista
    3. Todellakin, Suomi on onneksi suurimmalti osin tosi turvallinen pumpulipallo, kun vertaa mihin tahansa muualle. Toki kuplassa elämisestä seuraa vaikeuksia, kun vaarallisemmassa paikassa ei tajua välttämättä varoa, mutta valitsisin silti ennemmin pumpulissa elämisen kuin sen, että saa turhan usein pelätä ulkona liikkuessaan :D Ja hahaa, ihanaa että on muitakin "maalaisia", jotka eivät osaa ignorata kanssaihmisiä ja vetävät hörhöjä puoleensa :--D Ehkä jos asuisi pidemmän aikaa isossa paikassa se taito olisi pakko opetella tosin.

      Poista
  3. Olipas silmiä avaava postaus! Tätä ja kommentteja lukiessa alkoi ymmärtää, miksi esimerkiksi Jenkeissä asuvat Tumblr-feministit pitävät niin kovasti meteliä juuri tuosta huutelusta ja muusta töykeästä käyttäytymisestä (ja ei, tarkoituksenani ei ole dissata feministejä - olenhan sellainen itsekin - tai väittää, etteikö Suomessa muka sattuisi vastaavaa). Itsekin olen pieneltä paikkakunnalta kotoisin, mutta ironisinta on, että itsellänikin tuntemattomien huutelut ym. irstaudet ovat yleensä tapahtuneet keskellä kirkasta päivää. :D Mutta etenkin teininä ei tullut juuri edes ajateltua mitään vaaratilanteita, jos lähti esimerkiksi muutamaksi päiväksi käymään isommissa kaupungeissa, ja öisin tuli liikuttua paljon yksikseen. Vanhemmiten taas on tullut sen verran säikyksi, että hyvä jos uskaltaa lähteä keskikesällä keskiyöllä edes koiraa pissattamaan yksin. :'D

    Mistä tulikin mieleeni eräs tapaus, joka vähän muistuttaa tuota sinun ja siskosi käymää keskustelua. Olimme kerran kaverini, joka on kotoisin vielä pienemmältä paikkakunnalta kuin minä, yöllä jossain ABC:llä hengaamassa, kun joku mies (en dissaa ihmisiä ulkonäön perusteella, mutta tämä oli kännissä kuin käki ja näytti muutenkin suoraan sanottuna pelottavalta) tuli örveltämään meille, että hän tarvitsisi kyydin kotiin. Meinasin saada sydänkohtauksen, kun kaverini alkoikin sanoa tälle, että "kyllä Piitun autoon mahtuu!", johon minä kiirehtimään, että ei mahdu ja niin edelleen. Ukko jätti meidät hetkeksi rauhaan, vain palatakseen myöhemmin ja täsmensi, että oli vielä sattumalta menossa samaan kaupunginosaan jossa asun. Kaverini alkoi taas papattaa, että "no sinnehän me ollaan menossa!", johon piti jo suunnilleen huutaa jotain painokelvotonta, sillä en todellakaan a) aikonut ottaa ukkoa kyydilleni, b) halunnut, että tämä saa tietää missä asun, vaikka olisi olotilansa puolesta sen saattanutkin pian unohtaa. Kaverillenikin tästä sanoin ja hän piti minua vain töykeänä. 8D Kenties kaupungissa asuminen on opettanut varovaisuuteen, joka kaverilta vielä puuttuu?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siis itsekin ymmärrän nyt paljon paremmin juurikin näitä jenkkifeministejä! Suomalaisena sitä pitää ihan automaattisena, että tietysti nainen saa kävellä ulkona yksin keskellä päivää ilman, että ihme lääppijät ja huutelijat änkeävät seuraan. Hahaa, tuo on kyllä totta! Itsekin tuntuu, että tulen sen varovaisemmaksi mitä enemmän ikäännyn :'D Onneksikin tosin, nyt sitä ehkä tunnistaa vaaratilanteet paremmin eikä ainakaan tietämättään päädy moisiin.

      Ja voi ei, mikä tilanne tuo ABC-tapaus! En itsekään ottaisi kännistä random ukkoa kyytiin, sittenhän se olisi ollut teiän vastuulla eikä sitä olisi voinut oikein mihinkään nakatakaan, jossei olisi osannut esim. kotiin. Oon kerran herätellyt yhden känniläisen nukkumasta minun rappukäytävän edestä ja muistan, että oli työn ja tuskan takana taluttaa se 500 metriä taksitolpalle. Se ei olisi edes halunnut aluksi mennä siihen taksiin, mutta aikalailla pakotin sen sinne, kun ei se nyt myöhäissyksyllä voinut kadullakaan nukkua. Ja hah, mullakin muuan kaveri parikymppisenä kutsui aina kaikki mahdolliset baarituttavuudet meiän tykö jatkoille konsultoimatta asiasta - ei toki tarkoittanut mitään pahaa, mutta oli sitten noloa itse toppuutella, että hei ei meille nyt kyllä kaikki randomit känniläiset voi tulla...

      Poista